Torvisoitto kaikuu – ja suut on messingillä

Opettaja Wuorio ei varmaan arvannut Ahvion miehille Viipurista torvia ostaessaan, että 110 vuotta myöhemmin samoja soittimia ripustellaan naapurikylän seurojentaloon 110-vuotiskonserttia varten.

Ensimmäiset viisikymmentä vuotta

Ahvion Soittokunta perustettiin aikana, jolloin erilaiset kulttuuriharrastukset tekivät vahvasti tuloaan. Eteläisen Anjalan kylässä Ahvion miehet alkoivat suunnittelemaan soittokunnan perustamista naapurikylän, Hurukselan, innoittamana.

Hurukselan koulun opettaja, Karl Gustaf Wuorio pyydettiin avuksi. Hänen huolekseen jätettiin soittimien ja nuottien hankinta. Pian opettaja Wuorio sekä Kustaa Ylöstalo pääsivät opastamaan innokkaita messinginpurijoita vaskisoitinten saloihin.

Oppi painui hedelmälliseen maahan ja jo syksyllä päästiin ensimmäiselle keikalle Pyhtään Heinlahteen.

Opettaja Wuorio luotsasi soittokuntaa ensimmäiset pari vuotta. Vuonna 1900 hän menehtyi, jonka jälkeen Kustaa Ylöstalo otti johtajan pestin itselleen.

Soittokunnan maine kiiri kauas ja pian keikkoja riitti lähes joka pyhälle. Keikkamatkat tehtiin silloin hevoskärryillä, toisinaan myös polkupyörillä, joten sekä torvet että soittajat olivat välillä hyvinkin kovilla keikkamatkojen kestäessä. Toisinaan reissut kestivät montakin päivää.

Innostus puhallinmusiikkiin oli 1900-luvun alussa niin valtava, että Ahvion aktiivisessa kylässä toimi vähän aikaa jopa kaksi eri soittokuntaa, alkuperäinen Ahvion torvisoittokunta sekä aatteellinen työväenyhdistyksen soittokunta. Puhkujia riitti molempiin soittokuntiin. Koivuvalssi ja Siirtolaismarssi sekä moni muu tuttu kappale kajahtivat Ahviossa aina 1930-luvulle asti Wuoriolta saatujen oppien mukaan.

1930-luvulla kansalaisten huvittelunhalu ohjasi soittajat viihteellisemmän musiikin pariin ja puhaltajat siirtyivät tanssiorkestereihin. 14 vuotta torvisoittokunta nukkui miltei ruususen unta, eivätkä vasket juurikaan soineet Ahvion kylällä. Sotien jälkeen, vuonna 1945, miehet alkoivat kaivata perinteisen torvimusiikin pariin ja soittokunnan toiminta lähti uuteen nousuun.

“The Grand Old Man” – Soini Ranta

Edelleen soittokunnassa soittava Soini Ranta aloitti Ahvion soittokunnassa syksyllä 1946.
– Olisinhan minä mennyt jo heti silloin 1945, kun muutkin aloittivat, mutta kun minulle ei riittänyt torvea, Soini muistelee.
Soini kiikkui aikansa harjoituksissa verstaalla tahkon päällä ja ”Vänni” Väinö Aho tokaisi hänelle, ”Turhaan sie se täällä vartut, ei täältä kukaan lähde pois kuin eläkkeelle!” Vuoden istuskelun jälkeen Tammisen Oiva luovutti käytössään olleen pumppuventtiilisen B-kornetin Soinille. Oiva itse alkoi soittaa alttotorvea. Tuohon aikaan ”Jolle” Kaino Setälä johti porukkaa. Tai paremmin sanottuna löi alut kappaleille ja soitti itsekin. Silloin ei kukaan viittilöinyt tahtia porukan edessä.
– Soittaminen oli vähän sellaista, että Niilo Penttinen moitti minua siitä, että soitan liian kovaa, Soini kertaa ja jatkaa – siihen Tuure Setälä totesi, ettei yksi mies soittoa saa pilattua. Jouluna 1946 Soini pääsi jo keikalle.

Ensimmäisen oman soittimensa, trumpetin, Soini osti U. Arpiaiselta Helsingistä. Silloin elettiin vuotta 1947.
– Siihen aikaa soiteltiin enimmäkseen omalla kylällä, aina kun koululla oli iltamat tai muuta, Soini pohtii.
– Anjalan liiton Ahvion osasto ja raittiusseura käyttivät eniten soittokuntaa tapahtumissaan. Kappalevalikoima ei ollut kovin laaja ja välillä kuuntelijatkin kyllästyivät kuulemaan samat kappaleet kaikissa juhlissa. ”Kyllä se Muistoja Terijoelta jo osataan!” Saatiin joskus palautteena kuulijoilta.

1940-50 -lukujen vaihteessa Ahviossa kävi raittiusseuran tapahtumassa puhujana muuan Arras, joka oli musiikkimiehiä.
–Kerran se taisi meitä johtaa, Soini tuumaa ja jatkaa:
– Se mies olisi saanut meistä paljon irti. Vielä vuosia myöhemmin soittajien kesken puhuttiin ”Arraksen sihinästä” kun muisteltiin kuinka hän oli käsillään huitonut ja sihissyt ”hys hys, ei niin kovaa!”

Vähän tämän jälkeen Soini sai soittokunnasta tarpeekseen.
–Kai minä väsyin siihen. Aloin soittaa Setälän yhtyeessä. Soitin siinä trumpettia, rumpujakin kokeilin. Soini ynnäilee harrastustaan.

Soinin paluu soittokuntaan tapahtui 50-luvun loppupuolella.
– Silloin soittokuntaan hankittiin Es-klarinetti. Aloin soittaa sitä.

Vuosien 1958-1975 välisenä aikana Soini myös johti soittokuntaa.
–Sanoin Leinon Leolle ”Jos aloitan, aloitetaan alusta. Ruusut kankaalla täytyy saada soimaan”. Leo myöntyi ja tuumasi ”Sen kun vaan alat, kyl myö sinua totellaan mitä sanot”
– Ja uskoihan ne! Vuoroon me Ilmo Ylöstalon kanssa johdettiin, kun toinen kyllästyi niin toinen taas alkoi, vuoronperään tehtiin.
–Ilmolla oli tavoite enemmän rytmissä, että soitto menee tahdilleen. Minä taas tykkäsin, että soitto kuulostaisi puhtaalta soinnillisesti. Siitä niin kuin nautti enemmän kun torvet soi keskenään.

Soini toi Ahvioon terveisiä myös naapuripitäjästä.
–Ruotsinpyhtään kanttori Arvo Mikkonen oli vähän niin kuin ystäväni ja kävin hänen luonaan monesti pyhäisin hakemassa musiikkiteorian oppia. Että opin mitä sointuja ja merkkejä on ja nämä duurit ja mollit. Mikkonen johti myös soittokuntaa Ruotsinpyhtään puolella ja sieltä opittiin, että soittimet pitäisi virittää. Ennen 1960-lukua ei Ahvion torvia oltu viritetty ja saaduilla ohjeilla ruvettiin irrottelemaan kiinni ruostuneita viritysputkia soittimista.

Soini näkee yhdeksi käännekohdaksi soittokunnan kehityksessä tilanteen, jolloin Lauri Ojala, trumpetin soiton Euroopan mestari, kävi opastamassa Ahvion pojille tuplakieltä.
–Sai soitettua nopeammin, Soini valottaa asiaa. Tämä tapahtui vuonna 1968.
– Urpo Ristolahan sen ensiksi oppi. Ja hyvä soittaja siitä tulikin, trumpetisti. Minä soitin silloin baritonia ja sen kanssa tuplakieli olikin vaikeampi saada onnistumaan.

Johtajistoa

1975 tahtipuikkoon tarttui armeijan soittokoulun käynyt Veikko Pilli, Ahvion soittokunnan historian ensimmäinen ammattijohtaja. Soittokunnan taso nousi kovasti, jopa niin kovin, että maallikotkin sen huomasivat.
–Salmelan Rauha sanoi, ettei enää tunne Ahvion soittokuntaa äänestä, niin kuin ennen tunsi, soitto muuttui niin kovasti, Soini naurahtaa.

Veikon aikana soittokunnalla oli edessään suuri haaste, kun Ahvion soittajia pyydettiin esittämään musiikki historiallisessa Anjalan Vala –näytelmässä vuosina 1988 ja 1989. Tämän pestin jälkeen Veikko erosi tehtävästään ja johtajaksi pyydettiin silloisen Anjalan seurakunnan kanttori, dir.cant. Kyösti Heinilä. Hän luotsasi soittokuntaa 100-vuotiskonserttiin asti. 1990-luvulla soittokunta kehittyi kovasti, kiitos vaativan johtajan. Soittokunnan toimintaa järjesteltiin muutenkin uudelleen ja Anjalan seurakunnan puhallinyhdistys ja Ahvion soittokunta yhdistettiin.

100-vuotisjuhlien jälkeen johtajaksi valittiin opettaja Seppo Luiskari. Hänen johtaessaan Ahviossa keskityttiin tanssi- ja marssimusiikkiin ja harjoituksissa oli rentoa ja mukavaa yhdessä soittamista. Näinä vuosina vakiokeikoiksi tulivat Järvi-Anjalan kyläjuhlat, Vappu, Kymijokipäivän esiintyminen Susikoskella sekä Kauneimmat joululalut. Hän viihtyi lähes kymmenen vuotta vaativassa tehtävässä.

Keväällä 2007 johtajaksi pyydettiin muusikko Timo Jaakkola. Hän aloitti toimessa syksyllä 2007, ja hänen ohjauksessaan soittokunnan ohjelmistoon on otettu paljon uutta kotimaista puhallinmusiikkia. 110-vuotisjuhlakonsertti keväällä 2008 oli Jaakkolan ja Ahvion soittokunnan ensimmäinen yhteinen konsertti. Muhniemen seuratalo oli ääriään myöten täynnä ja hyvin onnistunut konsertti rohkaisi kokeilemaan projekteja, jotka olivat täysin ennen kuulumattomia ja kokemattomia.

Jaakkolan aikana Ahvion soittokunnan toiminta monipuolistui ja hänen johtaessa ahviolaiset todella ryhtyivät uusiin projekteihin. Esimerkkeinä mainittakkoon  2009 järjestetty marssitoivekonsertin Myllykosken seuratalolla. Soittoapuna meillä oli Rakuunasoittokunta Lappeenrannasta. Konsertin muina yhteistyökumppaneina olivat paikallinen Reserviläisliitto sekä Kymenlaakson radio.

Muita mieleenpainuvia konsertteja ovat olleet varmasti hyväntekeväisyyskonsertti Pidä huolta! vuonna 2010, jossa ahviolaisten lisäksi esiintyi kansanedustajista koottu Parlamenttibändi, sekä vuoden 2011 Talvivalkeat- tapahtumaan suunniteltu ja loppujen lopuksi kolmen konsertin sarjaksi paisunut Sweet Singers and the Wind Band, joka järjestettiin naiskuoro SävelSiskojen kanssa.

Timo Jaakkola jäi vuorotteluvapaalle johtajan tehtävästä vuoden 2012 syksyllä ja vt. johtajan pestin otti hoitaakseen Jussi Järvinen. Keväällä 2013 johtajat yhdessä järjestivät Ankkapurhan soitinmenot, Ahvion soittokunnan 115-vuotisjuhlakonsertin. Syyskauden 2013 alussa Jaakkola vetäytyi tehtävästä ja taiteelliseksi johtajaksi nimitettiin jo kannuksensa hankkinut Jussi Järvinen.

Syksystä 2016 alkaen johtajana on toiminut musiikkipedagogi AMK Rikupetteri Aaltonen.

Torvisoittokunnasta yhdistykseksi

Ahvion torvisoittokunta soi lähes 90 vuotta ennen kuin se rekisteröitiin yhdistysrekisteriin vuonna 1996. Aloite tuli soittokunnan silloiselta johtajalta, Kyösti Heinilältä. Perusteluna oli, että avustuksia ei myönnetty enää muuta kuin rekisteröidyille yhdistyksille.

Samalla avattiin keskustelu soittokunnan nimestä. Osa soittajista oli sitä mieltä, että Torvisoittokunta on liian leimaava nimi orkesterille, jossa puolet on muita kuin vaskisoittimia. Toisten mielestä nimi oli niin syvälle mieliin syöpynyt, ettei siihen sopinut koskea. Soittokunnan nimi on yksi harvoja asioita historiassamme, josta on käyty sekä kiivas keskustelu että äänestys. Äänestyksestäkään ei dramatiikkaa puuttunut. Heinilä ei halunnut ottaa kantaa nimeen, sillä hän näki asian olevan nimenomaan soittokunnan jäsenten eikä johtajan päätös. Soittajien äänet menivät täsmälleen tasan.

Soini Ranta esitti silloin ehdotuksen, jonka kaikki hyväksyivät. Nimestä heitettiin kruunaa ja klaavaa ja onnettareksi valittiin soittokunnan tuolloin nuorin soittaja. Soini muotoili asian näin: ”Annetaan tulevan polven päättää. Hanna saa heittää lanttia” Itse olin äänestänyt torvisoittokunta-nimen puolesta, mutta raha ratkaisi ja nimi muuttui Ahvion soittokunnaksi.

Mitä nyt kuuluu ja kuinka tästä eteenpäin?

Syksyllä 2012 Ahvion soittokuntalaiset tekivät jälleen suuren jalanjäljen puhallinmusiikkiharrastajien keskuudessa, kun Nuorisokeskus Anjalassa järjestettiin Suomen ensimmäinen puhallinmusiikkileiri aikuisille harrastajille. Ankkapurhan töräykseen osallistuttiin ympäri Suomea ja pääkouluttajina olivat Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokan opettaja Peter Ettrup Larsen ja silloinen Kaartin Soittokunnan kapellimestari ja Suomen Puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja Raine Ampuja. Seuraava Ankkapurhan töräys järjestettiin elokuussa 2014. Myös silloin Peter Ettrup Larsen oli pääkapellimestarina. Lisäksi kouluttajina olivat Melanie Brooks ja Juuso Wallin.

Elokuussa 2016 Ankkapurhassa törähtää jo kolmannen kerran!

Soittajamme ovat tällä hetkellä motivoituneita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin tullaan kaukaakin. Meidän soittokunnassamme on erityinen Ahvion henki, harjoituksissamme on ”kiva autenttinen tunnelma” kuten eräs ammattimuusikko totesi Ahviossa käydessään. Ahvion hengen ovat siis huomanneet myös vierailevat avustajat ja toivottavasti se välittyy esiintymisessämme myös yleisölle. Ahviolaisittain sanottuna ”soitois on kiva käylä” ja soittojen jälkeen kaikilla on hyvä mieli. Olemme vahvasti paikallinen soittokunta ja ylpeitä siitä!

Teksti Hanna Riihelä